Aalto-Setälä kirjoittaa erinomaista tekstiä tutuimmasta alueestaan: mediasta. Siinä missä maailmamme elää kvartaalitaloutta, jossa onnistumiset ja epäonnistumiset mitataan kolmen kuukauden jaksoissa, iltapäivälehdissä mittayksikkönä toimii yksittäinen päivä. Niinpä uutisten kiinnostavuus on noussut tärkeämmäksi kriteeriksi kuin niiden merkittävyys ja vaikuttavuus. Irtonumerolehden tärkeimmät uutiskriteerit ovat kiima, kauna ja kauhu.

Uutisten tärkein tehtävä on jotain ihan muuta kuin uutisten välitys. Uutistenlukijat Arvi Lind esikuvanaan ovat ehkä Suomen luotettavimpia ihmisiä. Muut toimittajat taas ovat ammattien arvostuksia mitattaessa hyvin epäluotettavia. Tv-uutiset alkavat ja päättyvät tutuin tunnusmelodioin ja rituaalinomaisin tervehdyksin "Tv-uutisista, hyvää iltaa" ja "Me sanomme nyt näkemiin" (vrt. Olipa kerran ja Sen pituinen se). Siinä missä poliitikoita saa mediassa ryöpyttää vapaasti, ovat ay-järjestöt olleet lähes pyhiä lehmiä - ainakin toistaiseksi.

Maailmanparannus on toki todella tärkeää, mutta tähän aiheeseen siirryttäessä kirjoittajan asiantuntemus ja sanottavat eivät yllä samaan kertaluokkaan mediaa käsittelevän tekstin kanssa. Joka tapauksessa kyseessä on tuore teos, jolla on oikeaa sanottavaa.