sunnuntai, 22. lokakuu 2006
Ra(s)kas raskaus
Kirja on esikoistaan odottavan äidin minä-muotoinen kertomus raskaudesta, synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Hetkittäin minä-muoto muuttuu valistavaan yleisluontoiseen tekstiin.
Minä-muotoinen kertomus on kaunista ja soljuvaa kieltä. Erityisesti sympatiseeraan kirjoittajan vaikeuksia etsiä omaan tyyliin sopivia äitiysvaatteita: onko pakko pukeutua farkkulappuhaalareihin, jos ei ole koskaan ennenkään näin tehnyt? Kirjoittajalla on myös nykyemoille vastaus ongelmaan: internet. Kertomukset odotusajasta ovat toki äidistä toiseen melko samankaltaisia, mutta kaunis ja hauska kerronnallinen ote kantaa tätä kirjaa.
Hauskan ja itseironisen tyylin rikkoo kuitenkin monotonisesti toistuva toisen kirjoittajan laatima ravitsemusmotkotus, joka kertoo epätieteellisiä epätotuuksia äidin ja vauvan ravitsemuksesta. Mahdottomat kieltolistat kieltävät odottavalta ja imettävältä äidiltä kaiken kofeiinista tuorejuustoihin. Epämääräisiä ja nimettömiä asiantuntijoita hyödyntäen vihjataan, että aspartaami saattaa hyvinkin aiheuttaa syöpää (tämä yhteys vaan jostain syystä ei suostu näkymään pätevissä tutkimuksissa). Imetyksellä on toki kiistämättömät hyötynsä, mutta pulloruokittua lasta uhkaavat vaarat saavat tässä kirjassa jo koomisia mittasuhteita. Me tuttipullolla kasvaneet voimme tästä lähtien syyttää epäonnistumisistamme vaikkapa laktoferriinin ja mangaanin puutetta! Kirja myös hyvin tarkoituksellisesti kertoo, että lehmänmaidon proteiinipitoisuus on kolminkertainen äidinmaitoon nähdeen. Yhtä tarkoituksellisesti jätetään myös kertomatta, että äidinmaidonvastikkeessa tämä suhde on kuitenkin korjattu. Minä-muotoinen kertoja haluaa paeta tiukkapipoista äitimyyttiä. Samaan kirjaan on kuitenkin sovitettu hyvin tiukkapipoinen ravitsemustarina. Ristiriita ei herätä ajatuksia; se on vain riitasointu.
Kommentit