Kirjan viisain ohje löytyy jo ensimmäisiltä sivuilta: muista nukkua. Unenpuute voi sairastuttaa vakavasti, huonontaa suorituskykyä ja lisää alttiutta tapaturmiin ja onnettomuuksiin. Nukkumiselle voi hyvin buukata aikaa kalenteriinkin. Kirjan suosittelee, ettei koskaan pitäisi nukkua vähempää kuin kuusituntisia öitä ja yöunen keskipituus pitäisi olla kahdeksisen tuntia.

Meillä on yllättävän tarkka ns. biologinen kello. Meidät on ohjelmoitu niin, että muutaman tunnin kuluttua auringonlaskusta hakeudumme levolle. Ikävä kyllä keinovalokin häiritsee tätä luontaista ajantajuamme. Biologisesti ajateltuna on myös täysin normaalia, että meidän leveysasteillamme nukutaan talvisin paljon.

Ihanteellinen makuuhuone on pimeä ja viileä. Kirjoittajan mukaan tämä periytyy alkuihmisiltä: luolissamme oli pilkkopimeää, viileää ja hiljaista. Myös pienet valot kuten digitaalisten laitteiden merkkivalot häiritsevät unen laatua. Pimennysverhot ovat hyvä hankinta.

Nuorena jaksaa, itsekin olen nuorempana jättänyt nukkumisen jonain yönä väliin. Enää ei moinen taitaisi onnistua, enkä suostuisi kokeilemaankaan. Huomaan keski-ikäistyväni myös siinä, että lomapäivinäkin haluaa herätä ennen kymmentä. Nuorena aamupäivällä herääminenhän oli suunnilleen epäonnistuneen elämän merkki.

Loppu tässä kirjassa onkin vähemmän konservatiivista. Kirja opastaa mm. välttämään terveydelle vaarallisia kasviöljyjä ja matkustaessa pakkaamaan käsimatkatavaroihin pinon kynttilöitä sekä aromaterapialyhdyn ja -öljyjä. Hmm, ja tämä kirja kun alkoi niin lupaavasti! Jotenkin oudolta tuntuu myös kirjan punaisena lankana kulkeva ajatus jaksamisesta, tehokkuudesta ja tuottavuudesta. Mitä enemmän nukut, laadukkaammin syöt ja paremmin hallitset stressiä, sitä enemmän pystyt töissä tekemään ja suorittamaan. Kiitos ei minulle, elämäni arvot ovat hieman toisenlaiset.