Päällimmäiseksi tästä kirjasta jäi mieleeni kirjoittajan vankka asiantuntemus. Teos on erittäin selkeästi ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Kirja etenee loogisesti ja käsittelee aihettaan monelta eri kannalta. Rivien välistä välittyy myös kirjoittajan objektiivisuuteen pyrkivä ja laaja tuntemus psykologian alueella.

Kirja käsittelee useita hyvin mielenkiintoisia aiheita kuten sukupuolen, kansallisuuden, koulun tai perheen vaikutusta itsetuntoon. Kirja kertoo mm. parikymmentä vuotta vanhasta kansainvälisestä vertailusta, jossa tarkasteltiin amerikkalaisten ja Euroopan eri maiden ihmisten tunne-elämää:

"Suomalaiset poikkesivat suuresti kaikista muista kansallisuuksista. Heidän tunnekokemuksensa olivat tutkittujen ryhmien piirissä kaikkein negatiivisimpia, ja heillä oli käytössään eniten ja monipuolisin kokoelma negatiivisia tunteita. Lisäksi he kokivat nämä tunteet voimakkaampina kuin muut tutkittavat ja pitivät negatiivisia tunteita positiivisia tärkeämpinä. Toisin sanoen heillä oli esimerkiksi vihantunteelle enemmän erilaisia muotoja kuin muilla. Vihaisuus oli lisäksi voimakkaampi kokemus kuin oli vihantunne muualla. Kun suomalaiset olivat vihaisia, he olivat sitä hartaasti ja pitkään. Lisäksi viha oli heidän mielestään tärkeämpi tunne kuin ilo.

Positiivisten tunteideiden määrä taas oli suomalaisilla vähäisempi kuin muilla kansoilla. He eivät kokeneet positiivisia tunteita kovin voimakkaina eivätkä pitäneet niitä yhtä tärkeinä kuin negatiivisia. Tutkijoiden huomiota kiinnitti erityisesti kateuden voimakkuus suomalaisten keskuudessa. Kateus toista kohtaan oli yleisempää kuin muualla, mutta lisäksi se toimi suomalaisilla suoritusten ja aikaansaannosten lähteenä. Kateuus oli motiivi, joka sai suomalaisen yrittämään enemmän. Tutkimuksen runollinen lopputulos oli, että kaukana kylmässä Pohjolassa asuu maailman synkin, pessimistisin ja kateellisin kansa." Teksti on erittäin mukaansatempaavaa eikä lainkaan niin populistista kuin tästä lainauksesta voisi päätellä.

Summa summarum. Psykologia on erittäin mielenkiintoinen aihe. Ilahdun aina, kun löydän sen aihepiiriin kuuluvan selkeän ja selkopäisen opuksen, joka ei kehota kovin kovasti halimaan puita, sisäistä lastani tai astraaliruumistani. Tässä on vaatimukseni erinomaisesti täyttävä opas. Aion myös perehtyä Keltikangas-Järvisen kahteen uudempaan teokseen heti kun kirjaston varauslista näin suo tapahtuvan.