lauantai, 27. toukokuu 2006
Luovuus: taito löytää, rohkeus toteuttaa
Mainio teos täynnä selkeää asiaa! Kirjan ensimmäisessä puoliskossa on laaja kirjallisuuskatsaus luovuustutkimuksesta ja psykologian vaikuttajien näkemyksiä luovuudesta. Kirjan jälkimmäinen puolisko on toisen kirjoittajan tuotosta ja pohtii, miten vanhemmat ja opettajat voivat tukea ja kehittää lasten luovuutta.
Modernin luovuutstutkimuksen merkkipaaluna tai suorastaan alkupisteenä pidetään vuonna 1950 J.P. Guilfordin pitämää puhetta. Luovuus ei ole älykkyyttä, mutta ne saattavat liittyä toisiinsa. Hyvin tärkeä luovan yksilön piirre on kyky nähdä ongelmia, joita muut eivät havaitse. Luova persoonallisuus kykenee tuottamaan paljon uusia ideoita, jotka ovat lisäksi hyvin omaperäisiä. Luova yksilö toimii usein sujuvasti tuottaes aikayksikköä kohden enemmän ideoita kuin keskitason yksilö. Hän on joustava elipystyy muuttamaan helposti ajattelunsa suunta eikä etenen kaavamaisen jäykästi, kuten luovuutensa ja joustavuutensa kadottaneet.
Luova yksilö elaboroi eli kehittelee vähäisestä alkuärsykkeestä monia mielekkäitä vaihtoehtoja. Luova ajattelija kykenee organisoimaan ideansa laajoiksi kokonaisuuksiksi eli hänellä on syntetisointikykyä. Sen vastakohtana on analyyttinen kyvykkyys, joka edellyttää sitä, että symboliset rakenteet rikotaan ensin osiin, jotta niistä voidaan rakentaa jotain uutta.
Luovuuteen liittyy yksilön kyky käsitellä monimutkaisia rakenteita. Luova tiedemies kykenee tarkkailemaan mielessään yhtäaikaisesti erilaisia muuttujia, olosuhdetekijöitä ja niiden yhdysvaikutuksia, kun tas jotkut ihmiset kykenevät pitämään mielessään vain yhden asian kerrallaan. Luova työ vaatii myös arviointitaitoa: on nähtävä, mitkä ideat ovat jatkokehittelyn arvoisia ja mitkä kannattaa hylätä. Arkiluovuuteen vaikuttavat kykytekijöiden ohella motivaatio ja harrastuneisuus.
Amen. Opettajat ja muut ammattikasvattajat perehtynevät aiheeseen laajemmin opiskeluaikanaan. Meille muille tämä on oivallinen perusteos luovuudesta.
Kommentit